Suomi - Kazakstan 1-0 (0-0)
yleisöä: 10 167

Suomi otti MM-karsintojen avausvoittonsa kaatamalla Kazakstanin maalein 1-0 (0-0). Huuhkajat nousi karsintalohkossa toiseksi Ukrainan ohi. Suomen mahdollisuudet selvitä MM-jatkokarsintaan näyttävät hyviltä. Kazakstanille tappio tiesi juuttumista entistä syvempiin vesiin lohkon pohjalle.

Alkuillan ottelua seurasi karvan verran yli 10 000 katsojaa - käytännössä niin paljon kuin koronarajoitukset antoivat myöten ottaa. Vaikka tunnelma Olympiastadionilla oli kohtuullinen ja parempi kuin keskiviikon valjussa Wales -ottelussa, kotikentän kahdennentoista pelaajan asemaan oli silti vielä matkaa.

Ottelun ennakkoasetelmat olivat selkeät ja kaikki odotukset toteutuivat. Suomen tiedettiin pääsevän hallitsemaan kenttätapahtumia, mutta maalinteosta osattiin odottaa hikistä urakkaa. Kazakstanin alakertaa oli usein vaikea murtaa, vaikka betoniin valettua kilpikonnapuolustusta se ei ollutkaan rakentanut.

Tarvittiin kärsivällistä suorittamista liki kyllästymiseen asti ennen kuin vastustajan verkko vihdoin heilui. Jos maalitili olisi auennut aikaisemmin, olisi ottelun kuvakin voinut olla toisenlainen. Omaa hyökkäyspeliään Kazakstanin tiedettiin rakentavan vastahyökkäyksien varaan. Sekin odotus toteutui. Vastahyökkäyksissä maa oli vaarallisimmillaan.

Pelin hallinnan kannalta Kazakstanilla oli omat hetkensä ensimmäisellä puoliajalla, mutta Suomen vahvin osa-alue eli puolustus ja sen viimeinen lukko maalivahti Lukas Hradecky eivät olleet yllätettävissä. Todelliseen testiin alakerran laittaa kuitenkin vasta Ranska, jonka vieraana Suomi on maaotteluputken viimeisessä osassa tiistaina. Päävalmentaja Markku Kanerva voi kokeneeseen alakertaansa luottaa. Suorituksen on kuitenkin oltava täydellinen, jotta nolla omassa päässä säilyy.

Täyden pistepotin tuottaneeseen maaliin tarvittiin vanhaa tuttua tutkaparia. Jere Uronen keskitti vasemmalta laidalta ja pääpelitaidoissaan Euroopan eliittiin kuuluva Joel Pohjanpalo puski pallon maaliin. Muuten - kuten on jo niin monessa maaottelussa nähty - Suomen hyökkäyspelissä oli parantamisen varaa. Hyökkäykset vyöryivät välillä vauhdilla ja näyttävästi kohti Kazakstanin maalia, mutta harvasta sukeutui todellinen ja ennen kaikkea vaarallinen maalintekotilaisuus.

Jo EM-lopputurnauksessa nähtiin ja tämäkin ottelu osoitti, että Suomi tarvitsee monipuolisuutta hyökkäyksiinsä. Maaleja pitää pystyä tekemään myös omasta pallokontrollista eikä pelkistä vastahyökkäyksistä. Sitten kun keinovalikoima laajenee ja ratkaisijoita löytyy muitakin kuin Pohjanpalo ja Teemu Pukki, Gijonin ja Saint-Denisin kaltaiset ihmeet ovat toistettavissa. Tai oikeastaan ne eivät ole enää ihmeitä ollenkaan vaan Suomi-futiksen arkipäivää.

Hyviä aihioita on olemassa. Kanerva on nostanut rohkeasti uusia nuoria pelaajia hyökkäyspäähän syksyn otteluissa. Urho Nissilän, Robert Taylorin ja Onni Valakarin kaltaiset nimet ovat näyttäneet, että heillä riittää ulottuvuutta ja luovuutta pelata monipuolisempaa hyökkäyspeliä. Siinä mielessä heidän saamansa peliaika on vain tervettä ja tarpeellista maajoukkueen tulevaisuutta silmällä pitäen.

Suomi - Kazakstan 1-0 (0-0)
60. 1-0 Joel Pohjanpalo

-Raine Pernu

Artikkeliin liittyviä aiheita: