Ykkösessä pelaavan KPV:n taustaorganisaation KPV Yhtiöt Oy:n johtaja ja iso rahoittaja, teollisuuspomo Matti Laitinen vetäytyy seuran taustavoimien joukosta. Uutinen oli iso Kokkolassa, vaikka sitä on jo useamman vuoden osattu pelätä ja odottaa.

Laitinen tuli KPV:n taustavoimiin mukaan 11 vuotta sitten, minkä jälkeen Kokkolassa nähtiin nousu Ykköseen ja kauan yritetty nousu Veikkausliigaan. Arki liigaympyröissä osoittautui kuitenkin karummaksi kuin mielikuvat ja KPV tippui ranskalaisen visiitin jälkeen sarjasta. Tällä kaudella seuraa uhkasi lähtö vieläkin alemmaksi, mutta valmentajan vaihtuminen piristi joukkuetta ja ainakin sarjapaikka säilyy.

Laitisen vetäytymisen jälkeen KPV:n sarjapaikka palautuu sen omistavan KPV:n Juniorit ry:n haltuun. Seuran strategiakansio on shokkiuutisen jälkeen vielä tyhjä. Ry:n puheenjohtajan Jouko Vierimaan Yleisradion aluetoimitukselle antaman haastattelun mukaan on selvää, ettei se pysty missään tapauksessa tarjoamaan sellaisia kilpailullisia olosuhteita, joita osakeyhtiön aikana oli.

Isommat resurssit tulivat pitkälti Laitisen omasta lompakosta, josta oma rahaa paloi "omakotitalon hinnan verran" joka vuosi. Voi siis laskea, että Laitinen pumppasi KPV:n toimintaan useamman sata tuhatta euroa vuodessa. Koko ajalta satsaus on ollut miljoonaluokkaa.

KPV:n kompastuskiveksi tuli lyhytjännitteisyys. Rahaa oli hankala sijoittaa mihinkään pitkäjänteiseen, rakenteelliseen tai myöhemmin tuottoja tuovaan asiaan, koska oy:n ja ry:n välinen sopimus sarjapaikan vuokraamisesta jatkui vain kausi kerrallaan. Silloin sijoitukset tehtiin joukkueeseen, joka oli monena vuotena erittäin nimekäs ja oletettavasti myös arvokas Ykköseen mutta jäi silti nuolemaan näppejään, kun nousupaikat jaettiin.

Laitisen kärsivällisyys oli koetuksella monena vuotena ja kuppi meni lopullisesti nurin tänä syksynä. Kärsivällisyyttä ja toimintahaluja on saattanut kaventaa myös oy:n ja ry:n välinen sapelien kalistelu, josta internet on huhuja pullollaan. Keskustelupalstojen ja sosiaalisen median jutut ovat monesti värittyneitä, mutta savua nousee hyvin harvoin ilman tulta.

Kokkolassa ollaan nyt uuden edessä. Kuten puheenjohtaja Vierimaa jo tunnusti, resurssit tulevat olemaan olennaisesti pienemmät kuin tällä kaudella tai Laitisen aikana yleensä. Se tarkoittaa pelaajabudjetin supistumista merkittävästi. Siinä missä Laitisen tekohengittämä kokkolalaisryhmä on operoinut tällä kaudella n. 300 000 eurolla, tulevaisuuden totuus ilman uusia rahoittajia tai merkittäviä rahalähteitä voi olla porilaisen MuSa:n luokkaa eli alle 100 000 euroa.

Ammattilaisryhmästä tulee puoliammattilaisjoukkue tai jopa työssä käyvistä ja opiskelijoista kasattu poppoo, jolle maksetaan vain kulu- ja työkorvaukset. Viimeinen vaihtoehto on aina riskialtis. Hyvällä tuurilla tällainen joukkue on hyvin yhteen hitsautunut ja saa parilla onnistuneella, hyvin skoutatuilla ulkomaalaishankinnoilla odottamatonta menestystä.

Laitumen eläimet tahtovat kuitenkin aina karata vihreämmän ruohon perään. Kilpaurheilijan työura on loppujen lopuksi lyhyt eikä seurauskollisuus elätä eikä mitaleita sillä voiteta. Vuosi kaksi on siis aina hankalampi. Takuuta samanlaisen halvan yllättäjäjoukkueen kasaamisen onnistumisesta ei myöskään ole. Näin on käynyt MuSa:lle, jota uhkaa putoaminen Kakkoseen kahden hyvän viime kauden ja erinomaisesti sujuneen tämän alkukauden jälkeen.

Toisaalta, mikäli KPV ei halua edustusjoukkueen sotkevan kohtuullisen hyvässä kunnossa olevaa talouttaan ja varainhankinta menee pieleen tai kädet nostetaan vuoren edessä suosiolla pystyyn, edessä voi olla jopa luopuminen Ykkösestä ja pudottautuminen alemmaksi. Sitä keskustelupalstojen ja somen vääräleuat odottavat kielipitkällä. Sormet ovat jo valmiina niiden kirjaimien, joilla saadaan kirjoitetuksi mitä minä sanoin, kohdalla.

Kuvioon liittyy kokkolalaisfutiksen yleinen via dolorosa. KPV:n kausi on ollut mollivoittoinen ja nyt sitä uhkaa positiivisimmissakin skenaarioissa jääminen Ykkösen keskikastin alapuolelle tai jopa Ykkösen ja Kakkosen väliä sahaavaksi hissijoukkueeksi. Samaan aikaan GBK venytti nuorennusleikkaustaan liian pitkälle ja vanha perinteinen ruotsinkielisten kokkolalaisseura putoaa kauden päätteeksi Kolmoseen.

Kielirajojen linnakkeet ovat vahvat. KPV ja GBK eivät saa voimiaan yhdistettyä, vaikka sille vahvat perusteet ovat olemassa. Ilman kummisedän tai sponsorisopimusten ulkopuolisen rahalähteen tuomaa turvaa Kokkola ei elätä kuin hädin tuskin yhden tosissaan kilpailevan jalkapallojoukkueen. Tästä karusta faktasta huolimatta ruotsinkielisten toimiminen suomenkielisessä seurassa tai päin vastoin tapahtuu vain puhujan oman kuolleen ruumiin yli. "FC Kokkolaa" ei taitaisi ottaa kumpikaan puoli omakseen. Ei, vaikka sinivalkoisten ja keltasinisten munien laittaminen samaan koriin on kokkolalaisseuran menestymisen elinehto.

Yksi asia on varmaa. Tällä päivämäärällä Keski-Pohjanmaan jalkapallovaltikka ja maakunnan jalkapallomaineesta huolehtiminen on nyt yksin Pietarsaaren Jaron harteilla. Pientä pöhinää Jeppiksen suunnalla jo on, kun uusi stadion puhaltaa myötätuulta Jaron toimintaan. Pelimerkit ovat siellä suunnassa yhtä tiukassa kuin Kokkolassakin. Vaikka kielirajat aiheuttavat välillä kränää myös Pietarsaaressa, siellä ei ole olemassa seurojen välistä kuilua. Jaro on koko kaupungin juttu.

Jos halutaan pysyä kehityksen kelkassa sekä kilpailla lähiseutujen vahvojen seurojen VPS:n ja SJK:n kanssa, olisiko jonkinlainen Kokkolaa ja Pietarsaarta kotikenttinään pitävä "FC Österbotten" tuulesta temmattu idea? Kävi kokonaiskuvassa niin tai näin - keskitetään voimat yhteen seuraan, yhdistytään kaupungin sisällä tai jopa maakunnan sisällä - vaatii se vanhojen periaatteiden miettimistä uusiksi rajulla tavalla ja uusien, vanhoista seurarasitteista vapaiden toimijoiden saamista mukaan. Vanhallakin tavalla voi mennä. Kokkolan kokoisessa kaupungissa se voi tietää pitkää, pimeää tunnelia.

-Raine Pernu

Artikkeliin liittyviä aiheita: