Brasilia - Suomi 0-0 (0-0)

Helmarit pääsi lopettamaan Ranskan turnauksen hymyssä suin. Ilon aiheita kotimatkalle antoi maaliton tasapeli yhtä maailman kovinta naisjalkapallomaata Brasiliaa vastaan. Suomen osalta Tournoi de Francen lopputulema oli yksi tasapeli ja kaksi tappiota maalierolla 0-8.

Tämä peli oli Helmareilta sellainen esitys, jonka vuoksi Suomi turnaukseen ylipäätään kutsuttiin. Yhdeksi joukkueeksi haluttiin altavastaaja, joka puolustaa kollektiivisesti joukkueena, syvältä ja tiiviisti, ja ennen kaikkea hyvin. Tässä tehtävässä Suomi epäonnistui surkeasti kahdessa ensimmäisessä ottelussa. Aina ei voi olettaa homman menevän kuin Strömsössä, mutta olihan varsinkin Ranska-ottelun sekoilu jotain kaameaa katsottavaa.

Brasiliaa vastaan Suomen puolustus toimi hyvin. Siihen auttoi varmasti vakiotoppariparin ilmestyminen avauskokoonpanoon ensimmäistä kertaa. Anna Westerlund ja varsinkin rapakon takana Yhdysvalloissa pelaava Natalia Kuikka olivat sellainen parivaljakko, johon pystyi luottamaan kuin vuoreen. Tinja-Riikka Korpela oli maalipuiden välissä viimeinen lukko, joka nollasi mm. vaatimattomat nelisen sataa maalia aikuisurallaan viimeistelleen Martan lukuisat yritykset.

Hyvästä lopputuloksesta voi olla tyytyväinen, mutta sen taakse ei saa piiloutua. Helmari-puolustus pelasi hyvin, mutta nollan säilymisessä oli kosolti mukana myös Brasilian hyökkääjien kehnoa päivää. Esimerkiksi kulmapotkujen määrä kertoo paljon pelin painopisteestä. Brasilialla oli niitä 12. Koko turnauksen aikana Suomen päädystä ammuttiin nelisenkymmentä kulmaa. Luku tuntuu hurjalta ja on sitä. Arvokisoissa vastustajille annettavien erikoistilanteiden määrää on yksinkertaisesti vähennettävä.

Brasiliaa vastaan Suomella oli jo joitain pallonhallintajaksojakin. Sormi menee kuitenkin suuhun kentän viimeisellä kolmanneksella, jossa huolellisuudessa ja syöttötarkkuudessa on vielä paljon parannettavaa. Helmarit sai kolmen turnausottelun aikana pelaamalla 1-2 puolittaista maalipaikkaa ja muutaman kulmapotkun.

Suomi jää jälkeen myös yhdessä ikivanhassa ja paljon hoetussa asiassa eli kansainvälisten otteluiden pallotempossa. Kun meikäläinen ottaa syötön vastaan, joutuu hän ottamaan pallon haltuun sen sijaan että panisi sen ykkösellä liikkeelle. Siinä vaiheessa, kun katsellaan syöttösuuntaa, on vastustaja tullut jo kylkeen ja vienyt pelivälineen mennessään.

Tournoi de Francen annin perusteella Suomen mahdollisuudet EM-kisojen kovassa alkulohkossa lepäävät maalivahti- ja puolustuspelin onnistumisessa. Jos hyökkäyspelaaminen ei parane, toiveet on asetettava erikoistilannemaalien varaan. Palloa pitäisi myös pystyä pitämään hallussa pitempään ilman, että avaukset tai murtavat syötöt päätyvät sivurajasta yli tai vastustajan jalkaan.

Mitä lukee päävalmentaja Anna Signeulin ruutuvihkossa? Se olisi mielenkiintoista nähdä. Joka tapauksessa Suomen valmistautuminen EM-kisoihin oli pitkälti tässä. Slovakiaa ja Georgiaa vastaan pelattavat MM-karsintaottelut ovat luonteeltaan niin erilaisia, että niitä voi pitää enemmän hyvänä harjoituksena kuin valmistavina otteluina.

Ti 22.2.2022, Caen, Stade Michel d'Ornano
Brasilia - Suomi 0-0 (0-0)

-Raine Pernu

Artikkeliin liittyviä aiheita: