RAPORTTI: FF Jaro - EIF 2-1 (2-1)

FF Jaro selvisi liigakarsinnan ensimmäisestä vaiheesta voittajana lyömällä EIF:n maalein 2-1 (2-1). Ottelusta puhutaan huomenna monessa kahvipöydässä, mutta syynä ei ole Johan Brunellin mahtava puskumaali eikä Jim Myrevikin millintarkka tuplatunarointi vaan tammisaarelaisten hermokontrollin totaalinen romahtaminen.

Ottelun loppunäytökseen ei kuulunut dramaattinen huipennus missään muodossa, vaan sen antikliimaksiksi muodostuivat EIF:n järjestämät torikokoukset. Kaukana ei ollut, etteikö näistä mylläköistä olisi syntynyt joukkotappelua. Polttoaine oli jo laskettu ilmaan, mutta vain kipinä jäi puuttumaan - onneksi. Harvoin kotimaisissa otteluissa tarvitaan järjestyksenvalvojia rauhoittelemaan ja suojelemaan pelaajia toisiltaan. Niin ankaraksi nahina ja töniminen meni.

Jälkipyykkiä lienee joka tapauksessa tulossa. EIF:n pelaajille ja toimihenkilöille näytettiin yhdeksää varoitusta ja yhtä suoraa kentältäpoistoa päävalmentaja Filipe Pedrolle. Varoituksista seurasivat myös punaiset kortit kahdelle pelaajalle - Bruno Miguelille ja Valdrin Rashicalle.

Jonkinlaista isompaa yhteentörmäystä saattoi odottaa, sillä molemmat joukkueet jaksoivat kitistä erotuomariston tuomioista. FF Jaron penkki rauhoittui hieman, kun päävalmentaja Jimmy Wargh katseli keltaista korttia huonon käyttäytymisensä merkiksi. EIF:llä kierrokset vain kiihtyivät loppua kohti.

Loppunäytöksen keskiössä oli Rashica, joka kävi kahdesti yrittämässä vastustajan loukkaantuneen pelaajan nostamista pystyyn väkisin. Toisesta niistä syntyi jo ensimmäinen torikokouksen aihio, mutta siitä selvittiin vielä kohtuu kunnialla. Kymmenen minuuttia myöhemmin hän kävi torppaamassa Jaron pelaajaa tilanteen ulkopuolella ja sai aiheesta toisen varoituksen. Tuomio ei kelvannut, vaan solvauksia lensi moneen suuntaan. Lopulta hänet saateltiin koppiin keltaliivisten miesten voimin. Harmi sinänsä, sillä Rashica oli joukkueensa parhaita pelaajia tässä ottelussa ja se suoritus jäi kokonaan totaalisen hiiltymisen varjoon.

Juuri, kun ensimmäinen torikokous oli saatu päätökseen ja lisäajan kello näytti jo kymmenettä minuuttia, liekkeihin valettiin lisää bensaa. Simon Lindholmin laukaus kulmapotkun jälkitilanteessa osui Jaron pelaajaan ja eiffiläiset vaativat kiivaasti rangaistuspotkua käsivirheestä. Sellaista ei vihelletty. Kun kuvaa oikein tarkkaan kelaa ja katsoo, rahat kannattaa lyödä tuomion oikeellisuuden puolesta. Veto näyttäisi osuvan joko reiteen tai alavatsaan, mahdollisesti jopa miehisille kalleuksille, muttei kuitenkaan käteen.

Päätösvihellyksen jälkeen tulikin vielä illan kolmas mylläkkä, joka saatiin loppumaan aika nopeasti. Saaga on ilmeisesti jatkunut vielä Pietarsaaren Keskuskentän huoltorakennuksen suojissa, jossa paikallislehdistön mukaan EIF:n pelaajat ovat nahistelleet pukuhuoneessa keskenään.

Sitten se ottelu, sananen siitäkin. Se ei kohonnut tasollisesti kovin korkeaksi, mutta viihdearvo oli tappeluineen, hienoine maaleineen ja muutamine muine tilanteineen keskiarvoa korkeammalla. Ihmisethän rakastavat draamaa, tiukkoja tilanteita ja konflikteja.

Selkä seinää vasten pelaaminen näkyi joukkueiden taktiikoissa. Riskit oli minimoitu mahdollisimman vähiin pyrkien välttämään esimerkiksi korkean prässin aiheuttamat pallonmenetykset. Molemmat joukkueet avasivatkin paljon pitkillä ja pallo oli usein ilmassa. Oma osansa saattoi olla Keskuskentän nurmessa, joka oli tämän kesän osalta jo kukkeimmat päivänsä nähnyt. Lyhyet kulkivat kyllä mallikkaasti, mutta pidemmät maasyötöt pyrkivät aavistuksen verran pomppimaan.

Pallo poltteli Jaron pelaajilla ensimmäisen puoliajan alussa ja melkein koko toisen puoliajan. Se ei saanut pelinrakenteluaan kunnolla käyntiin. Punapaitojen tiiviin puolustuspelin onnistuminen oli oikeastaan avaintekijä, miksi Jaro selvisi tästä ottelusta kuivin jaloin. EIF:n hyökkäyksen tehottomuudesta ei kannata puhua, sillä Jaron puolustus oli yksinkertaisesti niin paljon parempi. Tilaa murtaville syötöille ei löytynyt. Silloin, kun EIF pääsi läpi, Jaron puolustus sai pallon siivottua, vedot blokattua ja syötöt katkottua kulmiksi.

FF Jaro oli parhaimmillaan silloin, kun se teki omat maalinsa. Niistä varsinkin Brunellin tekemä 1-0 johto-osuma oli kauniisti rakennettu ja komeasti viimeistelty. Kotijoukkueella oli tilaisuus niin sanotusti tappaa peli aivan taukovihellyksen alla, mutta Jim Myrevik päätti ryhtyä illan epäonnen soturiksi. Läpiajo päättyi tolppalaukaukseen ja paluupallon sijoitus tyhjiin osui niin ikään tolppaan. Saavutus tämäkin.

Toinen puoliaika oli kovaa taistelua ja kaksinkamppailuja. EIF lähti hakemaan tasoitusta päättäväisesti ja kovaa, mutta myös riskialttiisti. Jaro ei pystynyt isosti hyödyntämään syntyneitä tiloja, vaan EIF hallitsi kenttätapahtumia pääsääntöisesti ottelun loppuun asti.

Liigakarsinta jatkuu ensi maanantaina. Silloin pelataan toisen vaiheen ainoa ottelu, jossa FF Jaro matkustaa TPS:n vieraaksi. Tämän ottelun voittaja etenee kolmanteen vaiheeseen eli varsinaiseen kaksiosaiseen liigakarsintaan FC Lahtea vastaan.

TPS:n ja FF Jaron välisestä ottelusta voi odottaa mielenkiintoista. Maalinteon kanssa kipuilleen ja valmentajaa kauden loppusuoralla vaihtaneen turkulaisseuran prosessi on vielä pahasti kesken. Missä vaiheessa Marko Rajamäen kurssin kääntämisprojekti on? Riittääkö se FF Jaroa vastaan? Yksi asia on selvää. Jaron pitää parantaa tämän päiväisestä - ja paljon.

FF Jaro - EIF 2-1 (2-1)
19. 1-0 Johan Brunell
25. 1-1 Stanislav Efimov
27. 2-1 Jacob Bushue
yleisöä: 1 378

-Raine Pernu

Artikkeliin liittyviä aiheita: