Uudistuksen myötä Suomessa on kolme valtakunnallista jalkapallosarjaa. Ykkönen on nyt "uusi" Ykkönen, kun se muuttui kolmanneksi korkeimmaksi sarjatasoksi ja koostuu suurimmaksi osaksi kokonaan uusista seuroista ja joukkueista.

Sarjakauden kynnyksellä PalloTV kyseli kuulumiset kolmelta Ykkösen alkuun valmistautuvalta seuralta. Niitä yhdistää yksi asia. Jokainen kolmesta - FC Jazz, KPV ja RoPS - ovat pitkän historian omaavia seuroja ja tulevat perinteisiltä jalkapallopaikkakunnilta, joissa huipputason jalkapallo on ollut tai on edelleen alamaissa.

Ainoa seuroja erottava tekijä on se, että FC Jazzin ja RoPS:n kilpailullinen käyrä näyttää pieniä elpymisen merkkejä. KPV:n osalta tämä kausi osoittaa, onko kokkolalaisseuran alamäki pysähtymässä vai vieläkö se jatkuu. Jonkinlaisessa stagnaation tilassa kaupungin edustusjalkapalloilu joka tapauksessa on.

Sarjan ensimmäisessä osassa FC Jazzin toiminnanjohtaja Tommi Pikkarainen kertoi porilaisen jalkapalloilun kuulumisista. Toisessa osassa matkataan Kasitietä 314 kilometriä rannikkoa pitkin pohjoiseen ja päädytään Kokkolaan.

GBK nosti Kokkolan pääsarjakartalle

Kokkolan pääsarjahistoria alkoi sattumoisin samana vuonna kuin Porinkin eli 1959. Kaupungista ensimmäisenä Mestaruussarjaan noussut seura ei kuitenkaan ollut KPV vaan GBK. Ensivisiitti päättyi putoamiseen, mutta toinen kesti jo kolme kautta vuosina 1964-66. GBK oli parhaimmillaan neljäs.

Putki ei päättynyt GBK:n putoamiseen. GBK:n kannattajat tuskailivat putoamiseen johtaneita suosikkiensa otteita, mutta KPV:n faneilla oli aihetta riemuun. He pääsivät juhlimaan nousua ja KPV pelasi ensimmäisen Mestaruussarjakautensa vuonna 1967.

Seuraavat kymmenkunta vuotta olivatkin kokkolalaisen jalkapallon kultaisia vuosia, joita varttunein väki Keskuskentän lehtereillä vieläkin kaiholla muistelee. Jo kolmannella kaudellaan KPV voitti ainoaksi jääneen Suomen mestaruutensa. Kulta varmistui toiseksi viimeisellä kierroksella pelatussa kauden viimeisessä kotiottelussa. KPV voitti HJK:n Tapio Raatikaisen maalilla 1-0 (1-0).

Keskuskentälle pääsylipun lunastaneista syntynyt luku 5 806 katsojaa on yhä KPV:n yleisöennätys. Todennäköisesti paikalla oli enemmänkin ihmisiä, mutta ajan tavan mukaan vapaalippulaisia ei laskettu mukaan, vain lippuluukun kautta kulkeneet ja riihikuivaa rahaa pöytään iskeneet.

Vuoden 1969 mestaruus jäi Kokkolan ainoaksi

Mestaruuden jälkeen KPV kuului Mestaruussarjan parempaan puolikkaaseen muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Kultaan asti seura ei yltänyt, mutta yhden hopean (1973) ja kaksi pronssia (1971, 1975) KPV onnistui voittamaan. Yhtenä huippuvuotena voidaan pitää kautta 1976, jolloin sekä KPV että GBK pelasivat - vaikka vaatimattomin sijoituksin - yhtä aikaa Mestaruussarjassa.

Vuosikymmenen loppua kohti KPV:n tähti alkoi himmetä. Paremman puolikkaan sijoitukset vaihtuivat huonompaan puolikkaaseen ja lopulta kauden 1980 päätteeksi Kokkolan 17 vuoden ja KPV:n 14 vuoden putki pääsarjatasolla tuli tiensä päähän.

1980-luvun KPV sahasi hissijoukkueena SM-sarjan ja I-divisioonan välillä. Pisimmillään se pelasi SM-sarjassa neljä kautta putkeen ja oli parhaimmillaan kahdesti kuudes.

Vuonna 1990 KPV esiintyi pääsarjatasolla viimeisen kerran pitkään, pitkään aikaan. KPV hävisi uusintaottelun OTP:lle ja sen jälkeen liigakarsinnan FF Jarolle. Keski-Pohjanmaan futisvaltikka siirtyi Pietarsaareen, josta ponnistettiin Mestaruussarjaan IF Drottin toimesta jo kaudella 1936. Vuosi 1990 muistetaan myös ensimmäisenä liigakautena.

Konkurssi toi PV Kokkolan ja KPV:n Juniorit

Lama-Suomen realiteetit iskivät myös KPV:n kasvoille. Muun muassa bingotoiminta velkaannutti seuran pahasti. Konkurssin seurauksena sarjapaikka Ykkösessä siirtyi lyhytikäiseksi jääneen PV Kokkola -nimisen viritelmän kautta KPV:n Juniorit ry:lle. Yhdistys pyörittää edelleen seuran toimintaa, mutta j-kirjain on jo siivottu lyhenteestä pois. Kilpailullisesti hissiliike jatkui, mutta kerrokset vaihtuivat. KPV sahasi nyt Ykkösen ja Kakkosen väliä. Välillä oli GBK:n vuoro yrittää.

Uusi vuosituhat alkoi uudessa tilanteessa. Kokkolan korkein sarjataso oli Kakkonen kaudella 2000. Koskaan kertaakaan ei vastaavaa oltu koettu sodan jälkeisenä aikana - jokin Kokkolan seura oli aina pelannut vähintään toiseksi korkeimmalla sarjatasolla.

Seuraavina vuosina kuvio toistui uudelleen. KPV ja GBK vuorottelivat Ykkösessä muutaman kauden kerrallaan. Kauden 2011 päätteeksi Pallo-Veikot putosi Kakkoseen ja alkoi neljän vuoden korpivaellus pimeydessä. Pohjakosketus tapahtui vuonna 2013, jolloin GBK oli Kakkosen pohjoislohkossa viides ja KPV kuudes.

Mesenaatin tuella hetkellinen piristysruiske

KPV:n taustalle perustettiin osakeyhtiö, joka lähti uusin voimin ja uusin rahoin puhaltamaan tuulta kokkolalaisen jalkapallon purjeisiin. KPV yritti kalliilla joukkueella nousua monena vuotena, kunnes se vihdoin onnistui kaudella 2018. KPV pelasi liigakarsinnassa kaksi tasapeliä TPS:n kanssa, mutta nousi pääsarjaan vielä silloin voimassa olleen vierasmaalisäännön turvin.

KPV ei onnistunut vakiinnuttamaan paikkaansa Veikkausliigassa. TPS maksoi potut pottuina uusintaottelussa ja kävi pudottamassa KPV:n liigasta yhteismaalein 3-0. Koko surkeuden kruunasi se, että heikkojen olosuhteiden vuoksi ratkaiseva toinen ottelu jouduttiin pelaamaan Seinäjoella.

KPV:n toimintaa pyörittänyt teollisuuspohatta Matti Laitinen lopulta kyllästyi rahan pumppaamiseen ja vetäytyi seuran taustalta. KPV selvisi ensimmäisestä vuodesta muttei enää toisesta ja putosi viime kauden päätteeksi kolmannelle sarjaportaalle - turhankin tuttu kuvio kokkolalaisille.

Miltä näyttää KPV:n tulevaisuus? KPV:n urheilutoimenjohtaja Joni Sorvoja vastaa.

Toimittaja: Junnu Leskelä
Teksti: Raine Pernu

Artikkeliin liittyviä aiheita: