PalloTV - "Uskottavuuden kannalta oli tärkeää päästä valtakunnalliseen sarjaan", urheilutoimenjohtaja Jari Ilola, RoPS
TULEVAT PELIT:

Ykkönen

Ykkönen

Ykkönen

Ykkönen

Ykkönen

Ykkösliiga

Ykkösliiga

Ykkösliiga

Ykkösliiga

Ykkösliiga

Veikkausliiga

Suomen Cup

Suomen Cup

Suomen Cup

Se suomalainen jalkapallosivusto

Extra
|
17.03.2024

”Uskottavuuden kannalta oli tärkeää päästä valtakunnalliseen sarjaan”, urheilutoimenjohtaja Jari Ilola, RoPS

Uudistuksen myötä Suomessa on kolme valtakunnallista jalkapallosarjaa. Ykkönen on nyt "uusi" Ykkönen, kun se muuttui kolmanneksi korkeimmaksi sarjatasoksi ja koostuu suurimmaksi osaksi kokonaan uusista seuroista ja joukkueista.

Sarjakauden kynnyksellä PalloTV kyseli kuulumiset kolmelta Ykkösen alkuun valmistautuvalta seuralta. Niitä yhdistää yksi asia. Jokainen kolmesta - FC Jazz, KPV ja RoPS - ovat pitkän historian omaavia seuroja ja tulevat perinteisiltä jalkapallopaikkakunnilta, joissa huipputason jalkapallo on ollut tai on edelleen alamaissa.

Ainoa seuroja erottava tekijä on se, että FC Jazzin ja RoPS:n kilpailullinen käyrä näyttää pieniä elpymisen merkkejä. KPV:n osalta tämä kausi osoittaa, onko kokkolalaisseuran alamäki pysähtymässä vai vieläkö se jatkuu. Jonkinlaisessa stagnaation tilassa kaupungin edustusjalkapalloilu joka tapauksessa on.

Sarjan viimeisessä osassa matkataan pitkälle pohjoiseen ja pääsemme tutustumaan Rovaniemen Palloseuran tuoreimpiin kuulumisiin.

RoPS:n historia on pari vuosikymmentä nuorempi mitä kahden aikaisemman seuran. Siinä, missä KPV polkaistiin pystyyn 1930 ja FC Jazzin pohjalla oleva PPT vuonna 1934, RoPS näki päivänvalon vasta sodan jälkeisen jälleenrakennusaikakauden vuosina. RoPS perustettiin vuonna 1950.

RoPS:n historia eroaa myös kahdella muulla tavalla FC Jazzista ja KPV:stä. Ensinnäkin kotikaupungissaan se on aina ollut kukkulan kuningas. Absoluuttisella huipulla Porissa ja Kokkolassa on ollut muitakin yrittäjiä - välillä yhtä aikaa, välillä erikseen.

Toisekseen makrokuvassa RoPS:n ja koko kaupungin pääsarjahistoria on kaaren muotoinen. Mikroskaalassa toki vaihtelua ja painanteita löytyy, mutta isossa kuvassa RoPS tuli, menestyi ja romahti.

Maakuntasarjasta ponnistettiin cup-finaaliin

Ennen tulemistaan etelän seurojen perslihan piikiksi RoPS nousi kaiken kansan tietoisuuteen syksyllä 1962, kun se puski tiensä maakuntasarjalaisena eli kolmannelta sarjatasolta Suomen Cupin finaaliin. Saattoi se olla sensaatiokin, mutta cupin historian alkuhämäristä aina 1970-luvulle saakka alasarjalaisen yltäminen loppuotteluun ei ollut mikään harvinainen tapaus.

Matkallaan kohti Olympiastadionia RoPS pudotti OTP:n (3-2), TP-47:n (2-1), Kokkolan Jymyn (6-0), puolivälierissä Kalevan Pallo-Pojat (1-0) ja välierissä Kotkan Jäntevän (4-2). Mestaruussarjassa pelannut HPS oli loppuottelussa liian vahva. Finaali päättyi 5-0. Jo edellisenä vuotena RoPS oli väläytellyt osaamistaan yltämällä puolivälieriin.

Vain kymmenen vuotta perustamisensa jälkeen RoPS oli jo maan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Suomensarjaan tehty visiitti jäi kauden mittaiseksi, kun RoPS voitti vain kaksi ottelua ja jäi pohjoislohkon jumboksi. Seuraavat vuodet RoPS sahasi Suomensarjan (II-divisioona vuodesta 1970) ja Maakuntasarjan (III-divisioona vuodesta 1970) välillä.

Sarjauudistus synnytti uuden valtakunnallisen I-divisioonan kaudeksi 1973. Huonoksi onnekseen RoPS jäi edeltävällä kaudella II-divisioonan pohjoislohkon jumboksi ja yhtäkkiä seura olikin vasta neljännellä sarjaportaalla III-divisioonassa.

RoPS oli uudelleen II-divisioonassa jo 1974. Nousu I-divisioonaan tapahtui kaudeksi 1979. Sen jälkeen puhuri olikin vahvasti RoPS:n selän takana.

Ensimmäinen pääsarjayritys 1981

RoPS ei viihtynyt I-divisioonassa kuin kaksi kautta. Ensimmäinen nousu SM-sarjaan tapahtui vuonna 1980. RoPS oli toinen äärimmäisen tasaisessa runkosarjassa. Neljä parasta pelasivat karsintasarjan SM-sarjan neljän huonoimman kanssa. Kuopion Pallo-Toverit oli lopulta ainoa, joka säilytti paikkansa. RoPS oli toinen ja veti mukanaan kaksi mikkeliläisseuraa, MP:n ja MiPK:n. KPV, OTP ja Lahden Reipas putosivat.

Rovaniemeläisille jalkapallo maistui. RoPS:n yleisökeskiarvo runkosarjassa oli 2 016 katsojaa. Sillä olisi päässyt seitsemänneksi SM-sarjan seurojen vertailussa. SM-karsintasarjassa meno vain kiihtyi. Keskiarvo oli 3 429 katsojaa. Eniten katsojia oli ottelussa KPT:tä vastaan, 4 642.

Ensimmäinen yritys SM-sarjassa päättyi putoamiseen, niukkaan sellaiseen. Kaikki kolme nousijaa jäivät selkeillä piste-eroilla runkosarjan pohjalle. Karsintasarjan kärki oli tasainen ja viisi seuraa sijoittui kolmen pisteen päähän toisistaan. On otettava huomioon, että kaikki seurat saivat lähtöpisteitä yhdestä neljään.

RoPS:n kohtalona oli päätyä tasapisteisiin Kokkolan Pallo-Veikkojen ja Sepsi-78:n kanssa. Kaksi huonoimman maalieron joukkuetta joutui uusintaotteluun 4. sijasta. Uusinta pelattiin Kajaanissa ja RoPS hävisi sen Sepsi-78:lle maalein 1-3. Jos sarjapaikat olisi jaettu pelkästään karsintasarjan tulosten perusteella, RoPS olisi säilyttänyt paikkansa SM-sarjassa.

Putoamisesta huolimatta rovaniemeläisten tuki RoPS:lle oli vankkaa. Seuran yleisökeskiarvo oli SM-sarjan kolmanneksi paras, lähes 3 300 katsojaa ja karsintasarjassakin 2 500. Ottelua HJK:ta vastaan seurasi 5 471 katsojaa, mikä on tänä päivänäkin RoPS:n kotimaisten sarjaotteluiden ennätys.

Cup-voittajien cupissa puolivälieriin

RoPS palasi SM-sarjaan yhden I-divisioonakauden jälkeen ja jäi sinne pitkäksi aikaa. Kaudella 1986 mitali oli jo lähellä, mutta huonoimman maalieron vuoksi RoPS oli neljäs. TPS vei hopean ja HJK pronssin.

Mitalitta jääminen kompensoitui Suomen Cupissa, jonka RoPS voitti ja lunasti siten historiansa ensimmäisen europaikan Cup-voittajien cupissa. Finaali oli aito ja alkuperäinen jänkhäderby, jossa RoPS löi KePS:n 2-0.

Vuosi cup-voiton jälkeen tehtiin rovaniemeläistä palloiluhistoriaa, josta voisi vääntää vaikka oman erillisen juttunsa. RoPS ylsi Cup-voittajien cupin puolivälieriin, jossa legendaarinen ranskalaisseura Olympique Marseille oli parempi yhteismaalein 4-0.

Toisen kierroksen kotiottelu albanialaista seuraa vastaan pelattiin marraskuisessa pikkupakkasessa. Varusmiehetkin kutsuttiin hätiin kolaamaan Keskuskentän nurmi puhtaaksi.

RoPS-huuma levisi ympäri maakuntaa. Koulujenkin ovet lyötiin säppiin, kun keskellä keskiviikkoista iltapäivää pelattu ottelu keräsi hurjat 8 543 katsojaa pienen stadionin reunoille. Jopa Kemin kaupunginjohtajankin kerrottiin soitelleen RoPS:n toimistoon ja kyselleen, vieläkö pääsylippuja saisi.

Marseillen vetovoimaa ei päästy testaamaan, sillä RoPS joutui viemään maaliskuun alussa pelatun puolivälierien kotiottelun Lecceen Italiaan.

RoPS:n pelaajat sotkeutuivat sopupeliskandaaliin

RoPS:n huippuvuodet osuivat 1980-luvun puolivälistä seuraavan vuosikymmenen alkupuolelle saakka. Cup-mestaruuden ja eurohuuman jälkeen seura voitti kaksi pronssimitalia vuosina 1988 ja 1989 sekä selvisi kolmatta kertaa cup-finaaliin 1993.

Menestyskäyrä kääntyi vääjäämättä laskusuuntaan, mutta paikka Veikkausliigassa säilyi. Vaikka asiantuntijat povasivat RoPS:lle usein putoajan roolia, sai seura säilytettyä paikkansa pääsarjassa. Lähdön aika koitti 2001, jolloin RoPS jäi liigan jumboksi.

Alkoi toistakymmentä vuotta kestänyt hissiliike Veikkausliigan ja Ykkösen välillä. RoPS nousi ja putosi, nousi taas ja putosi uudelleen. Noina aikoina kylvettiin myös ne tuhot siemenet, jotka johtivat RoPS:n sen nykyiseen tilanteeseen.

RoPS ja sen toimitusjohtaja Jouko Kiistala tunnettiin tarkan markan politiikasta. RoPS:ssa pelasi paljon kotimaisia nimiä edullisempia ulkomaalaisvahvistuksia. Erityisesti seura tunnettiin yhteyksistään Sambiaan.

Kiistalan johdolla talous oli niin kovassa kurissa, että seura teki useina vuosina plus-merkkisiä tuloksia. Se oli ja on yhä harvinaista suomalaisessa palloilussa. Bingotuottojen avulla rahaa sijoitettiin mm. kaupungin keskustassa olevaan kerrostaloon, bingotalona tutuksi tulleeseen rakennukseen.

RoPS:n eri ulkomaalaispelaajia oli vuosien varrella epäilty otteluiden sopimisesta. Kaudella 2011 vyyhti räjähti silmille ja Keskusrikospoliisi alkoi tutkia neljän kauden aikana pelattuja otteluita. Suurin osa niistä liittyi Rovaniemen Palloseuraan ja paljastui tavalla tai toisella manipuloiduiksi. Sotku päättyi valmentajana toimineen Zeddy Sailetin ja usean pelaajan ehdollisiin vankilatuomioihin.

Uutta menestystä uusilla opeilla

Sopupelijupakan myötä RoPS joutui muuttamaan pelaajapolitiikkaansa. Seura luottaisi enemmän kotimaisiin nimiin. Se taas tarkoitti kalliimpaa joukkuetta, koska harva suomalainen pelaaja lähti pelaamaan napapiirille asti afrikkalaiselle maksetulla minimipalkalla.

RoPS:n hissiliike saatiin pysäytettyä kauden 2012 päätteeksi tapahtuneeseen nousuun. Seura pysyi Veikkausliigassa seuraavat kahdeksan kautta. Noihin vuosiin mahtuu myös RoPS:n viimeisin menestyskausi, jonka aikana se voitti yhden Suomen Cupin (2013) ja kaksi SM-hopeaa (2015, 2018).

Menestyksellä oli kuitenkin hintansa. Talouden luvut kääntyivät pahasti pakkaselle. Kaudella 2020 yhteiskuntaa kaikilla osa-alueilla sotkenut koronaepidemia löi viimeiset naulat arkkuun. RoPS putosi Veikkausliigasta saatuaan kasaan vain viisi pistettä.

Seuraavalla kaudella RoPS oli lähellä paluuta Veikkausliigaan. Nuori joukkue pelasi ennakkoluulottomasti ja pääsi liigakarsintaan. AC Oulu oli niukasti parempi ja RoPS jäi Ykköseen. Kauden päätteeksi realiteetit oli myönnettävä. Rahaa ei enää ollut, mutta velkaa oli ja paljon.

RoPS joutui luopumaan paikastaan Ykkösessä ja jatkoi pelaamista akatemiajoukkueen sarjapaikalla Kakkosessa. Nyt RoPS on takaisin valtakunnallisissa sarjoissa, vaikka taso onkin edelleen kolmas ylhäältä laskien.

Miten RoPS:lla menee? Siitä kertoo urheilutoimenjohtaja Jari Ilola.

Toimittaja: Junnu Leskelä
Teksti: Raine Pernu

Artikkeliin liittyviä aiheita: