Veikkausliiga alkaa – HJK, Ilves ja KuPS ovat suosikkeina
FF Jaro, IFK Mariehamn ja KTP joutuvat kamppailemaan sarjapaikoistaan. Keskikastin joukossa on tungoksen tuntua.
Pitkä harjoituskausi on ohitse ja Veikkausliiga potkaistaan käyntiin täyden ottelukierroksen voimin huomenna. Ilves - HJK, VPS - AC Oulu, IFK Mariehamn - FF Jaro, FC Inter - KuPS, KTP - SJK ja FC Haka - IF Gnistan ovat avauskierroksen peliparit. Tampereella pelataan klo 15.00 ja Valkeakoskella klo 19.00 alkaen. Muualla aloitusvihellys kajahtaa klo 17.00.
Veikkausliiga lähtee kauteen uusitulla sarjajärjestelmällä. Viime kauden huikea loppu on saanut liigan puristamaan keittiörätistä viimeisenkin kostean pisaran irti muuttamalla ylemmän loppusarjan kaksinkertaiseksi. Saa nähdä, miten käy, sillä kaudet eivät ole veljiä keskenään. Jos sarja ratkeaa etuajassa, viimeisissä otteluissa voi olla katsomoissa tilaa.
Alempi loppusarja pelataan edelleen yksinkertaisena. Samalla kauden huipentumaksi kaavailtu mutta limboksi osoittautunut eurolopputurnaus on lentänyt romukoppaan.
Muutoksen tavoitteena on ollut kasvattaa ottelumäärää ja kauden pituutta hallitusti.
Veikkausliiga on nosteessa. Eurolopputurnaus mukaan lukien viime kauden yleisökeskiarvo nykytavalla laskien oli karvan verran yli 2 900. Kiitos siitä kuuluu erityisesti Ilvekselle, joka keräsi Tammelan uudelle stadionille massoittain uusia silmäpareja. Vastapainoksi kolmen seuran keskiarvo laski eivätkä nousijat - EIF tai IF Gnistan - pystyneet sarjasta poistuneiden FC Hongan ja KTP:n numeroihin.
Nykytavalla laskien tarkoittaa sitä, että pari viime kautta Veikkausliigan seurat on pakotettu ilmoittamaan yleisömääränsä kokonaismyynnin mukaan. Kaikki kausikortit ja myydyt liput ilmoitetaan ottelun katsojamääräksi, kun ennen lukemaksi ynnättiin katsomossa olevien ihmisten määrä.
Koska seurat polkumyyvät kausikorttejaan eri kampanjoissa ja niitä jaetaan yhteistyökumppaneille kuin joulukortteja, monissa otteluissa katsojamääräksi on saatu aivan poskettomia lukemia verrattuna siihen, mitä totuus tv-kuvankin perusteella on ollut. Tästäkin huolimatta liigan ympärillä on ollut pitkästä aikaa positiivista pöhinää.
HJK suosikkina kauteen
Viime kauden mitalikolmikko KuPS, Ilves ja HJK lähtee tähänkin kauteen joukkona, joiden jaettavaksi mitalit tarjotaan. Mikäli jokin muista seuroista saa lyötyä kiilan trion väliin, voi sitä pitää suuren luokan yllätyksenä. HJK on ykkössuosikki mestariksi, mutta kärkikolmikko on niin tasainen, ettei mestaruuspokaalia minkään seuran palkintokaappiin voi etukäteen luvata.
HJK operoi muihin verrattuna ylivertaisella budjetilla. Pelaajistoon on käytettävissä rahaa yli kaksinkertainen määrä verrattuna toiseksi suurimmalla budjetilla liikkeellä olevaan KuPS:aan. Tarvitaan jopa kolmen seuran rahat yhteen ennen kuin setelipino kasvaa korkeammaksi kuin HJK:lla.
Klubilla on laatua, Klubilla on määrää, Klubilla on määrällistä laatua ja Klubilla on laadullista määrää. Vaikka europelien tuoma rasitus painaa jokaista kärkikandidaattia, parhaat edellytykset selvitä siitä on juuri HJK:lla. Suosikin viitan solmuna ovat Teemu Pukin ja Alexander Ringin kaltaiset paluumuuttajat. Kotimaan kenttien ainoa profiilihankinta on Ville Tikkanen (SJK).
HJK:n viime kauden sekoilut oikeista ja nimellisistä päävalmentajista ovat takana päin ja urheilupuolikin on nyt rautaisen ammattilaisen käsissä. Mestaruus on tarjolla HJK:lle eikä muu kuin paluu ykköspallille kelpaa Urheilukadulla. Päävalmentajana jatkavan Toni Korkeakunnaksen kultainen kosketus punnitaan nyt toden teolla.
Hopeasta käydään kova kilpailu
Selviäminen europelien rasituksesta todennäköisesti ratkaisee, nappaako hopean Ilves vai KuPS, sillä kummankin joukkueen rosterin kärki vaikuttaa kapeammalta mitä HJK:lla on. Se ei voi olla näkymättä loppukesällä ja syksyllä, mitä pidemmälle kahden pelin viikkotahtia joudutaan painamaan.
Päävalmentajina tamperelaisten Joonas Rantanen ja kuopiolaisten Jarkko Wiss joutuvat taiteilemaan puun ja kuoren välissä: Laitetaanko paukut euromenestykseen ja UEFA:n rahakasoihin vai panostetaanko mahdollisimman hyvään sijoitukseen liigassa ja seuraavan kesän europaikkaan?
Ilveksellä tilanne on parempi kuin KuPS:lla, joka elää kohtalokkaita vuosia. KuPS:n tulisi pystyä ulosmittaamaan europelien tuotto ja samaan aikaan pyrkiä mahdollisimman hyvään tulokseen liigassa, sillä toinen rako voittaa mestaruus voi olla vuosien päässä.
KuPS:n osalta olosuhteetkin vaikuttavat: Helsingissä, Tampereella, Turussa, Vaasassa, Seinäjoella, Pietarsaaressa, kohta myös Oulussa ja jopa Kokkolassakin pelataan moderneilla stadioneilla, Kuopiossa ei.
Keskikastiin on tungosta - Kuka haastaa kärkikolmikon?
Veikkausliigan keskikastissa on kuuden seuran joukko, joista vain kolmelle on tarjolla kaksinkertaisen ylemmän loppusarjan juhlapöytä. Kolme muuta joutuvat pettymään ja jäämään yksinkertaiseen alempaan loppusarjaan.
AC Oulun ja FC Hakan nimet pomppaavat selvästi esiin, kun keskikastia lähtee purkamaan alhaalta päin. Niiden osalta selviäminen ylempään loppusarjaan olisi enemmän kuin nappisuoritus.
AC Oulussa vasta toivutaan viime vuoden sekoilumaratonista. Väliaikaiset kokoonpanot lukien seuralla oli neljä eri valmennusryhmää. Nimellisen päävalmentajan Rauno Ojasen ja "pelillisen prosessin johtajan" Tuomas Silvennoisen saatua potkut Mikko Isokangas oli väliaikaisena päävalmentajana. Tilalle tuli kreikkalainen Konstantin Bratsos, joka poltti päreensä melkein pelissä kuin pelissä ja sai lähteä - yhteisymmärryksessä tietenkin. Loppukausi meni taas Isokankaan luotsauksessa.
AC Oulun toiminnassa on vahva välivuoden maku. Nimekkäitä hankintoja ei ole tehty, mutta viime kauden pahin puute - keskuspuolustus - on saatu kuntoon. Nyt kysymysmerkit ovat ääripäissä. Onko maalivahdiksi hankittu ruotsalainen William Eskelinen lukko vai limbo? Kuka heiluttaa verkkoa, kun maalikuninkuuden voittaneen Ashley Coffeyn korvaajaksi hankittu Marokhy Ndione on täysi arvoitus?
Taustalla tapahtuu sen sijaan tapahtuu. Kilpailullinen perusta on entistä vahvempi, kun reservijoukkueen ja junioriputken väliin saatiin yksi palanen kohdalleen. Oulunsalon Pallon nimellä kulkeva AC Oulun kolmosjoukkue nousi miesten Kakkoseen.
AC Oulun olosuhteet hyppäävät myös uusiin svääreihin, kun valitusten viivästyttämän uuden stadionin rakennustyöt voivat vihdoin alkaa. Seuran hoteisiinsa hankkimia talvilajeja integroidaan kesällä entistä tiiviimmin AC Oulun organisaatioon. Tämä kaikki ei voi olla heijastumatta myös liigajoukkueeseen. Uutta tulemista odotellaan, kun stadion joskus kesällä 2026 valmistuu. Hyödyt lunastetaan vasta 2027 alkaen.
Andy Smithin kyvyt testissä
Resursseihin nähden FC Haka on ylisuorittanut monta vuotta peräkkäin. Seuran pelaajabudjetti on paisunut jo keskikastin ylempään osastoon, mutta FC Haka on silti se pieni ja sympaattinen seura Tampereen naapurissa.
Koskilaiset eivät pärjää kilpailussa, kun isot pojat pistävät omat tarjouksensa pöytään. Tällekin kaudelle FC Hakan joukkue on kokenut niin suuria muutoksia, että se ja sen iskukyky on yksi iso arvoitus.
FC Hakan osalta ei pidä kuitenkaan unohtaa, että toimitusjohtaja Olli Huttunen on repinyt pienestä koneesta kaikki irti. Seuran hankintojen osumatarkkuus on ollut priimaa moneen saman kokoluokan kilpailijaan verrattuna. Jotain seuran vetovoimasta kertoo, että nuorten maajoukkuepelaaja Eetu Mömmö valitsi FC Hakan lainapestinsä osoitteeksi.
Viime kaudelle päävalmentajaksi tulleen Andy Smithin nimitys nostatti lajiväen kulmakarvoja. Hänen kykyjään epäiltiin, mutta Smith vaikuttaa olevan onnistunut rekry Hakalta. Toisaalta valmentajaa naurattaa, kun peli kulkee. Hevosmiesten tietotoimiston mukaan elämä Smithin alaisuudessa ei ollut aina niin mukavaa. Taitaa olla, että FC Haka nousee tai kaatuu juuri Smithin mukana.
Gnistanin budjetti noussut miljoonaluokkaan
AC Oulun ja FC Hakan jälkeen keskikastista jää jäljelle neljä seuraa. Niistä jokaiselle yö - jääminen alempaan loppusarjaan - tai päivä - jopa mitalikolmikon haastaminen - ovat yhtä realistisia kohtaloita.
Keskikastin suurimman yllätyksen tarjoaa helsinkiläinen Gnistan. Sympaattinen lähiöseura on alkanut pullistella muskeleilla ja lyö tiskiin lähes miljoonaan euroon yltävän pelaajabudjetin. Lisäystä viime kauteen on tullut kolmen sadan tuhannen euron edestä ja sillä ylletään muutamalla tonnilla isompaan palkanmaksupäivän menoerään kuin Ilveksellä.
Puolihuolimattomalla mietinnällä herää kysymys, mihin tämä miljoona menee? Oulunkylän suunnasta tulleet tiedotteet eivät ole hirveästi puheenaiheiksi nousseet yhtä nimeä lukuun ottamatta. Mutta jos kokoonpanon heittää pöydälle, alkaa vastauksia löytyä: Alex Craninx, Juhani Ojala, Jukka Raitala, Roman Eremenko, Evgenii Bashkirov, Edmund Arko-Mensah, Saku Heiskanen, Tim Väyrynen, Joakim Latonen.
Gnistanilla ei ole kasassa halpa joukkue ja sillä pitäisi olla eväät mennä heittämällä kuuden sakkiin. Joukkueen pitäisi kuitenkin pystyä tasaisempaan suorittamiseen. Viime kauden pelaaminen oli viihdyttävän näköistä, mutta kuten hetkellinen lamakausi todisti myös hyvin haavoittuvaa.
Gnistan on selvinnyt hyvin taustamurheistaan. Oulunkylän perusparannetun ja väliaikaisilla rakennelmilla liigakelpoiseksi täydennetyn stadionin pääkatsomo oheistiloineen paloi maan tasalle viime kesänä. Palon syy ei ole selvinnyt vieläkään, mutta tuhopoltto on listalla ykkösenä. Vaikka katastrofi aiheutti omat murheensa, Gnistanin joukkue selvisi niistä. Feeniks-lintu on noussut jo tuhkasta ja mihin asti se vielä lentääkään?
Pienten muutosten FC Inter
Turkulainen FC Inter on saanut parhaiten pidettyä rosterinsa kasassa. Seura on myös ainoa, joka lähtee kauteen samalla rahamäärällä kuin viime vuonna. Joukkue on vuoden kokeneempi ja ainakin harjoituskauden otteluiden ja Liigacupin voiton perusteella se on jalostunut potentiaaliseksi kärkijoukkueiden haastajaksi.
Odotusten lunastukseen FC Inter tarvitsee hyvän startin. Viime kaudella turkulaisten kone yski pahasti lähes koko ensimmäisen kolmanneksen. Se vei seuran auttamatta alempaan loppusarjaan, vaikka edellytyksiä ylemmäksikin oli olemassa. Hyvä alku takaa hyvän myötätuulen ja mahdollisuuden päästä kärkikolmikon imuun.
SJK vai VPS
SJK ja VPS jäävät taistelemaan viimeisestä ylemmän loppusarjan paikasta.
Perussuorituksella SJK:lla ei ole mahdollisuuksia haastaa kärkijoukkueita. Dario Naamon, Ville Tikkasen, Jaime Morenon, Pyry Hannolan ja muiden vastaavien pelaajien siirtyminen muualle ei ole helppo työ paikata eikä tulijoiden nimilista hirveästi vakuutakaan. Eikä tarvitse.
Seinäjoella elettiin aikaisemmin vauhti päällä ja kädestä suuhun. Jos menestystä ei tullut, valmentajat saivat lähteä useamman kerran kaudessa. Nyt seurassa mennään pelaajakehitys edellä ja jalostetaan nuorista miehistä myyntituotteita. Jos Kerho mielii lähellekään mitalisijoja tällä kaudella, tulee Jeremiah Strengin, Kasper Paanasen, Valentin Gascin ja erityisesti maalivahti Roope Paunion kaltaisten nimien astua iso loikka eteen päin.
Vielä muutama viikko sitten VPS oli vahvin ehdokas jäämään AC Oulun ja FC Hakan seuraksi alempaan loppusarjaan. Kauden kynnyksellä Vaasaan on tullut uusia vahvistuksia ja yhtäkkiä seuran kilpailullinen odottama on muuttunut toisenlaiseksi. Päävalmentaja Jussi Nuorela saa kuitenkin onnistua, jos aikoo hankkia VPS:lle matkaliput mitalijunan kyytiin.
Pienet sinnittelevät
Kellarikerrokseen jää kolme seuraa. Sarjapaikkansa viimeisessä ottelussa varmistanut IFK Mariehamn sekä nousijat KTP ja FF Jaro. Pienten osa on karu ja vain yhdelle on luvassa paikka auringossa.
Jo uskottavuudenkin vuoksi KTP:n tulisi pystyä pysäyttämään viime vuosien hissiliike liigan ja toiseksi korkeimman sarjatason välillä. Sataman pojilla on siihen hyvät edellytykset. Talousalueella on kokoa, urheilumarkkinoilla ei ole isosti kilpailua, yleisöä käy eikä lähiseudulla ole toisia seuroja kilpailemassa pelaajista. Stadion on vanha, mutta uusi pääkatsomo sentään piristää.
Osa KTP:n hankinnoista ei jätä ketään kylmäksi. Toppari Joona Toiviolta, keskikenttäpelaaja Atomu Tanakalta ja kymppipaikan Petteri Forsellilta odotetaan Kotkassa suuria. Kokemusta ja pelisilmää riittää, mutta vieläkö ikämiesluokassa olevan kolmikon jalka nousee samaan tahtiin kuin 10-15 vuotta nuoremmilla? FC Interin lailla KTP tarvitsee hyvää alkua, sillä kolme ensimmäistä ottelua pelataan kotona.
IFK Mariehamnin ja Jaron osalta ei uskalla ennustaa ruusuista kautta. Puolen miljoonan budjeteilla ei koota tähtisikermää eikä muutenkaan tehdä isoja ihmeitä. Adam Larssonin lähtö tulee näkymään IFK Mariehamnissa.
Jaro lepää paljon maalivahti Miguel Santosin varassa. Ei hänkään ihmeisiin pysty, sillä jos koko ajan tullaan oikealta ja vasemmalta ja välillä keskeltä, harvassa pelissä kaikkea voi torjua. Hyvillä torjunnoilla ja 0-1 tappiolla saa yhtä monta pistettä kuin huonoilla torjunnoilla ja 0-5 tappiolla.
Artikkeliin liittyviä aiheita:
Muita uutisia
