HIFK - HJK 1-3 (0-1)

Kauden ensimmäinen Stadin derby päättyi HJK:n selkeään voittoon maalein 3-1 (1-0). Täyden pistepottinsa turvin HJK nousi Liigacupin A-lohkon piikkipaikalle. Lohkon kokonaistilanne on kutkuttava ennen viikonloppuna pelattavia viimeisiä otteluita. Kaikilla joukkueilla on kolme pistettä. Vain maalieroissa on pientä heittoa - helsinkiläisseuroista HJK:n hyödyksi ja HIFK:n taakaksi, FC Inter ja IFK Mariehamn sijoittuvat siihen väliin plus-miinus nollan saldolla.

Stadin derby esitteli suurelle yleisölle uuden talvipeliareenan, Jätkäsaaren kuplahallin. Se ei suljetuin ovin pelattua ottelua television äärestä joutumaan seuranneille tarjonnut kummoisia puitteita. Jätkäsaaressa oli kuitenkin mainio valaistus. Monet muut uudetkin areenat vaikuttavat hämyisiltä yökerhoilta Jätkäsaaren kirkkaaseen ympäristöön verrattuna.

Ottelun ennakkoasetelmat olivat selvät. Helsinkiläisjoukkueiden materiaaliero oli niin huikea, että suosikkia valittaessa sormi osoitti vain yhteen suuntaan, Klubiin. Ero näkyi myös kentällä. Alkuminuuttien toisiinsa tutustumisvaiheen jälkeen kentällä oli vain yksi joukkue, joka tahtipuikkoa heilutti. HIFK:n rooliksi jäi seurata, mitä HJK tekee.

Ottelun luonne muuttui viimeistään ensimmäisen puoliajan puolivälissä. HIFK:n kapteeni Jusif Ali pysäytti holtittomalla taklauksella laidalla vauhdissa olleen David Brownen. Ottelun mainiosti viheltänyt Mattias Gestranius haki jo rikepaikalle juostessaan takataskuaan eikä epäröinyt näyttää punaista korttia.

HIFK:n mahdollisuudet Klubin haastamiseksi sulivat kentältäpoistoon. Sulivat, vaikka jossain määrin voi sanoa, että HIFK pelasi vajaalla paremmin kuin täydellä kokoonpanolla. Lopullinen sinetti tuli heti toisen puoliajan alussa, kun kentälle tullut Roope Riski latasi rangaistuspotkun yläriman kautta HIFK:n verkkoon - tilanne 2-0.

HJK:n palikat ovat olleet alkukaudesta levällään. Lyhyesti kiteytettynä tekemistä riittää niin ylä- kuin alakerrassa. Se on ollut harjoitusotteluissa ja IFK Mariehamnille häviämässään Liigacupin avauksessa tehoton ja tehnyt helppoja puolustuspään virheitä. Keskikenttä toimii eikä maalivahtipelin puolesta kannata olla huolissaan, vaikka ruotsalaisvahti Jakob Tånnander olikin välillä aavistuksen verran epävarma.

HIFK ei pystynyt laittamaan HJK:n puolustusta todelliseen testiin - ei täydellä eikä vajaalla. Sen ainoat kunnon hyökkäykset tulivat lähinnä erikoistilanteista. Vain muutaman minuutin kentällä ollut Jani Bäckman iski kavennuksen tilanteesta, joka olisi hyvinkin ollut estettävissä. Se oli HIFK:n ainoa pelaamalla luotu maalintekoyritys.

HJK sen sijaan tuhlaili paikkoja sen, minkä kerkesi. Avausmaaliaan hamuava hollantilaishyökkääjä Fabian Serrarens oli kaikkeista epäonnisin ja saattaa alkaa kerätä jo pientä painolastia harteilleen. Liigacupin avauksen tavoin HJK:lla oli myös toistakymmentä kulmapotkua, joista vain toinen tuotti tulosta Bojan Radovićin maalin muodossa - sekin vasta jälkitilanteesta, ei kulmasta itsestään.

Jostain syystä HJK jatkoi tässäkin ottelussa lyhyiden ja nopeiden tai pelkästään lyhyiden kulmapotkujen viljelyä. Ei niin paljon kuin edellisessä ottelussa, mutta on vaikeaa ymmärtää miksi. Lyhyt kulmapotku on mainio työkalu, kun halutaan suojella loppuminuuteilla omaa johtoa vastustajan hyökkäyksiltä. Hyökkäysaseena lyhyt kulmapotku on tuhoon tuomittu ajatus. Kahdessa ottelussa HJK ei ole saanut niistä maalia aikaiseksi eikä edes yhtä ainoata vaarallista tilannetta.

Ottelun tempo jäi melko matalaksi. HJK:lla olisi ollut mahdollisuus juoksuttaa vastajoukkue läkähdyksiin ja sen jälkeen puhkoa HIFK:n väsynyt puolustus murusiksi. Nyt se tyytyi hitaaseen pallonhallintapeliin, joka riitti tämän tasoiseen vastustajaan yhden miehen ylivoimalla.

Ottelun seuratuin pelaaja lienee ollut HJK:n uunituore hankinta, serbihyökkääjä Bojan Radulović. Hän osoittautui mainioksi lisäksi Klubin rinkiin ja teki juuri sitä, mitä häneltä odotetaankin. Radulović oli pallollisena vahva boxissa ja erinomainen ilmapallojen kanssa. Kun yhteinen sävel muun joukkueen kanssa löytyy, Radulovićin pitäisi olla kova luu kesän Veikkausliigassa.

Mutta mikäs on miehiään tämä HIFK:n alimpana lukkona häärinyt Martti Puolakainen, Suomessa pitkään asunut 27-vuotias suomalais-virolainen maalivahti? Palloliiton tulospalvelun tilastojen mukaan Puolakainen on pelannut säädyllisen määrän otteluita viimeksi vuonna 2017. Silloin hän edusti Kolmosessa pelannutta HooGeetä.

Haukilahtelaisseuran jälkeen Puolakaisen ottelutahti on ollut luokkaa yksi / vuosi. Tämän ottelun perusteella mies ansaitsisi näyttöpaikan muualla kuin liigajoukkueen kolmosveskarina. Avaukset olivat hänellä välillä hakusessa, mutta muuten Puolakainen torjui itsensä yhdeksi ottelun parhaista pelaajista. Kysymys kuuluukin: Mitä sinä vielä HIFK:ssä teet, Martti?

HIFK - HJK 1-3 (0-1)
16. 0-1 Bojan Radulović
47. 0-2 Roope Riski (rp)
60. 0-3 Roope Riski
74. 1-3 Jani Bäckman

-Raine Pernu

Artikkeliin liittyviä aiheita: